Argumentaatioanalyysin tehtävänanto

Argumentaatioanalyysi kirjoitetaan maanantain tunnilla. Tehtävänanto:

Kirjoita argumentaatioanalyysi - mitä kirjoittaja tekstissään väittää, miten hän väitteitään perustelee ja mitä retorisia keinoja hän käyttää?

Konteksti

(lat. contextus = yhteys: yksittäisen ilmiön yhteys kokonaisuuteen, jonka osa se on)

Konteksti tarkoittaa asiayhteyttä.

Kontekstia voidaan takastella esimerkiksi seuraavista näkökulmista:

Fyysinen konteksti
Kirjoitusajan konteksti
Lukijan konteksti
Ideologinen konteksti eli tekstin maailmankuva (yhteys laajempaan ajattelutapaan)

Argumentointikeinoja

Väitettä perustellakseen voi vedota

-         auktoriteettiin

-         arvoihin tai moraaliin

-         analogiaan eli vastaavaan tapaukseen

-         yleisyyteen tai totuttuun tapaan

-         omaan kokemukseen tai tapausesimerkkiin

-         hyötyyn tai haittaan

-         pakkoon tai lakiin (joista jälkimmäisen voi katsoa myös auktoriteetiksi)

-         mielihyvään tai nautintoon

Kieltoa tai käskyä voi edellisten lisäksi perustella

-         varoittamalla

-         uhkaamalla

-         lahjomalla

-         kiristämällä

-          imartelemalla

Tekstitaidon vastausteksti - neutraalia asiatyyliä

Havainnot

- esimerkkejä tekstistä

- käsitteiden avulla voi nimetä ja ryhmitellä havaintoja

                                   TEHTÄVÄNANTO

                                   - antaa näkökulman tekstiin

Käsitteet                             Päätelmät

- asiantuntemus                  - käsitteiden avulla voi tehdä

                                              päätelmiä ja yleistyksiä 
                                              havainnoista

---> tulee perustella aineiston avulla

- Kirjoitetun kielen normien hallinta

- Objektiivisen tarkasteleva ote

- Otsikoi itse

   - asiallinen otsikko on riittävä

   - otsikon voi esimerkiksi muokata tehtävänannosta

   - otsikon tulee sopia sekä tuottamaasi tekstiin että tehtävänannon näkökulmaan

   - merkitse tehtävänannon numero otsikon eteen

- Pituus noin kaksi sivua

Käsitteitä argumentaatioanalyysiin

Argumentaatio

-          Tekstin keskeinen asiasisältö

-          Koostuu väitteistä (teesit), perusteluista (argumentit) ja retorisista keinosta (kielellisistä valinnoista)

 

Teesi

-          Väite

 

Argumentti

-          Perustelu

 

Retoriset keinot

-          Tekstuaaliset ja kielelliset tehokeinot, kielelliset valinnat (tarkemmin ks. moniste, oppikirja, tehtäväkirja s. 29)

 

Tekstilaji

-          Määrittyy tekstin käyttötarkoituksen mukaan

-          Tekstilajeja on rajattomasti

-          Tekstilajit ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia

 

Tekstityyppi

-          Tekstin pääasiallinen esitystapa

-          Ohjaileva, kertova, kuvaileva, erittelevä, argumentoiva

-          Tyypillisesti yhdessä tekstissä on useampaa kuin yhtä tekstityyppiä

 

Konteksti

-          Asiayhteys

 

Ideologia, ideologinen konteksti

-          Ideologia: arvoja, asenteita, maailmankuva. Taustaoletukset pohjautuvat ideologioihin.

-          Ideologinen konteksti: tekstin maailmankuva – mitä maailmankuvaa, arvoja ja asenteita teksti edustaa tai tuottaa?

 

Denotaatio, konnotaatio (denotatiivinen merkitys, konnotatiivinen merkitys)

-          Denotaatio: sanan perusmerkitys

-          Konnotaatio: sanan sivumerkitys

 

Suostuttelumääritelmä

-          Sanavalinta, joka sisältää jonkin tulkinnan tai arvon

-          Esimerkiksi jääkiekon kontekstissa ”kaukaloväkivalta” on suostuttelumääritelmä, joka sisältää ajatuksen, että kaukalossa tapahtuvat kontaktit ovat väkivaltaa. (Onko ”koulukiusaaminen” suostuttelumääritelmä?)

 

Lähentävät pronominit

-          Sellaista pronominien käyttöä, jolla pyritään saamaan aikaisiksi läheisyyden ja henkilökohtaisuuden vaikutelma

-          Esimerkiksi ”me”

 

Lausevalinnat

-          Lauseiden ja virkkeiden pituus

-          Pää- ja sivulauseiden suhde

-          Lauseenvastikkeet

-          Lauseen tehtävä (kysymys, toteamus, pyyntö…)

-          Sanajärjestys

 

Presuppositiot, taustaoletukset

-          Sanojen merkitykseen perustuvia piiloajatuksia, jotka paljastavat kirjoittajan tai puhujan asenteita; oletettuja yhteisymmärryksiä puhujan ja kuulijan välillä

-          Jos presuppositio pitää paikkansa, kysymykseen voi vastata. Jos ei, vastaajan on purettava presuppositio: Milloin lakkasitte hakkaamasta vaimoanne?, Tee loppu hienhajustasi!, Milloin aiot ottaa opintosi vakavasti?

-          Muodostavat kytköksen teesin ja argumentin välille

Tehtävä: Määrittele käsitteet

Argumentaatio

Teesi

Argumentti

Retoriset keinot

Presuppositiot

Ideologia, ideologinen konteksti

Taustaoletukset

Suostuttelumääritelmä

Lähentävät pronominit

Denotaatio, konnotaatio (denotatiivinen merkitys, konnotatiivinen merkitys)

Konteksti

Tekstilaji

Tekstityyppi

Lausevalinnat

Tuntitehtävä: aineistoviittausharjoitus

Valitse kirjasta kolme aineistoa.

1) HARJOITELLAAN ENSIMMÄISTÄ VIITTAUSTA

Kirjoita kustakin aineistosta tiivis preesensmuotoinen esittelyvirke, jossa viittaat aineistoon ensimmäistä kertaa.

Esimerkkivirke:

Jukka Kukkonen kirjoittaa kolumnissaan "Onnelliset" (Helsingin Sanomat 22.8.2014) humoristisesti onnellisuuden merkityksestä elämänlaatuun.

(Kirjoittaja, tekstilaji, aineiston nimi, suluissa missä julkaistu + milloin, pääaihe tiivistettynä)

2) HARJOITELLAAN MYÖHEMPÄÄ VIITTAUSTA

Valikoi kohtia haluamastasi aineistosta. Kirjoita virke, jossa on

a) alussa sitaatti ja sitten johtolause

b) johtolause ja sitaatti sen perässä

c) referoitu pääajatus

d) lopussa pari suoraan lainattua sanaa

Lähteisiin viittaaminen vs. plagiointi

Miksi lähteet pitää merkitä näkyviin?

Kun kirjoitetaan tekstiä, siihen usein haetaan ja lainataan tietoa myös muualta. Lähteiden käyttäminen on sallittua, ellei jopa suotavaa, mutta käytetyt lähteet on merkittävä tekstiin. Lähteiden merkitseminen tuo tekstille luotettavuutta ja mahdollistaa sen, että tekstin lukija voi halutessaan perehtyä itsekin käytettyihin lähteisiin. Lukija voi haluta tutustua lähteisiin esimerkiksi siksi, että hän on kiinnostunut aiheesta, tai siksi, että hän haluaa itse lukea lähdetekstiä, jos epäilee kirjoittajan ymmärtäneen sen (tahallaan tai tahattomasti) väärin.

Lähdekritiikki

Lähdekritiikiksi kutsutaan sitä ilmiötä, kun tiedon etsijä etsii tietoa eri lähteistä ja punnitsee niiden luotettavuutta ja uskottavuutta. Lähteitä kannattaa käyttää monipuolisesti eikä uskoa aina ensimmäisenä tai helpoiten vastaan tullutta lähdettä. Erilaiset lähteet ovat hyödyllisiä erilaisessa tiedonhaussa – esimerkiksi siitä näkökulmasta, millaiselle kohderyhmälle oma teksti on suunnattu ja minkä tasoista tietoa oman tekstin kohderyhmä on kykenevä tai halukas ottamaan vastaan.

Varastaminen ja luottamus

Plagioinniksi kutsutaan ilmiötä, jossa lähteestä on kopioitu tietoa ilman, että lähdettä on merkitty näkyviin. Plagiaatti on siis teksti (tai muu tuotos), joka on kopio. Teksti ei välttämättä ole kokonaan plagiaatti, vaan se voi sisältää myös plagioituja osia. Ikävä kyllä koulutöinäkin silloin tällöin palautetaan plagiaatteja – miten tällaiset työt arvostellaan, sen voit lukea kurssiblogista kohdasta Kurssikäytännöt. Opettaja yleensä tunnistaa plagiaatin tai plagioidun osan tuotosta: voit verrata tunnistamista tilaan, jossa sinua on pyydetty palauttamaan valokuva itsestäsi, ja tuotkin sen sijaan valokuvan Madonnasta. Yhdennäköisyys ei täsmää.

Plagioiminen on valehtelemista. Kun valehtelusta jää kiinni, luottamus on menetetty. Ja kun luottamus kerran menee, sitä on vaikeaa saada takaisin. Tästä on varmasti jokaisella kokemusta. Älä siis plagioi, vaan merkitse näkyviin käyttämäsi lähteet.

Lähteet ja oma ajattelu

Lähteisiin viittaamisen ideana on se, että lukijan on erotettava kirjoittajan omat ajatukset hänen käyttämiensä lähteiden ajatuksista. Kirjoittaminen on ajattelemista. Copy + paste on mekaniikkaa. Lainatut ajatukset on linkitettävä luontevaksi osaksi omaa tekstiä – lainaamisen on oltava tarkoituksenmukaista.

Se, mikä on omien ja lainattujen ajatusten suhde tekstissä, riippuu tekstilajista. Esimerkiksi essee on usein pohtiva teksti, jossa on runsaasti omaa ajattelua. Referaatti sen sijaan ei sisällä lainkaan kirjoittajan omia mielipiteitä, vaan ainoastaan referoi pohjatekstiä.

Lähteisiin viittaaminen äidinkielen esseissä

Kun lähdetekstiin viitataan ensimmäistä kertaa, siitä on kerrottava

1)      tekstin nimi

2)      tekijän nimi

3)      julkaisuaika

4)      julkaisupaikka

5)      tekstilaji.

Mikäli kyseessä on internetlähde, on kerrottava

1)      tekstin nimi

2)      tekijän nimi

3)      julkaisuaika

-          milloin teksti on alun perin julkaistu (mikäli tämän saa selville)

-          milloin lähteen käyttäjä on lähdettä käyttänyt (katsomispäivämäärä)

4)      julkaisupaikka

-          koko linkkiä ei kirjoiteta tekstiin, vaan pääsivun osoite ja tarpeellinen määrä alasivuja

-          mikä on internetsivuston nimi, mikäli se ei käy selvästi ilmi osoitteesta

5)      tekstilaji.

Mikäli lähde on tietosanakirja (olipa se sitten kirjana tai sähköinen lähde, kuten Wikipedia), kerrotaan tietosana-artikkelin nimi.

Jos lähteeseen viitataan tekstissä myöhemmin uudelleen, kaikkia edellä mainittuja tietoja ei enää luetella, vaan viittaus tehdään siten, että lukija ymmärtää, mitä on lainattu ja mistä lähteestä. Lähteeseen voi tällöin viitata esimerkiksi tekstin nimellä tai tekijän nimellä. Asiatekstissä tekijään EI KOSKAAN viitata pelkällä etunimellä.

Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa ei juurikaan kirjoiteta tutkielmia, vaan lähteet merkitään edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti tekstin sisään. Tutkielmien lopussa on erikseen lähdeluettelo, josta selviää lähteiden tarkat tiedot. Lähdeluetteloiden merkitsemistavat (miten käytetään välimerkkejä ym.) vaihtelevat tieteittäin, mutta lähtökohta on se, että lähdeluettelossa on lähteiden tarkat tiedot. Lähteiden merkitsemiseen vaikuttavat siis tekstilajikohtaiset konventiot eli perinteet.

Kaksi tapaa viitata – suora lainaus (sitaatti) ja referoiminen

Lähteeseen voidaan viitata kahdella tavalla, joko ottamalla siitä suora lainaus eli sitaatti tai referoimalla lähdettä eli selittämällä omin sanoin. Lähteisiin viitataan tyypillisesti preesensissä – kaunokirjallisuuteen aina. Johtolauseiden verbivalinnoilla voi heijastella omaa asennetta käytettyyn lähteeseen: Nieminen sanoo / toteaa / kirjoittaa / kiroaa / meuhkaa /epäilee /ehdottaa…

Suora lainaus (sitaatti) + johtolause

-          Kiinnitä huomiota välimerkkeihin ja niiden sijaintiin sekä isoihin ja pieniin alkukirjaimiin

-          Suoraa lainausta käytetään yleensä silloin, kun halutaan korostaa, että lähteessä asia on sanottu juuri näin – pitkää suoraa sitaattia ei yleensä ole syytä käyttää

”Kesällä on ihanaa uida meressä”, Mikko Nieminen toteaa.

”Kesällä”, Mikko Nieminen toteaa, ”on ihanaa uida meressä.”

Mikko Nieminen toteaa: ”Kesällä on ihanaa uida meressä.”

”Kesällä on ihanaa uida meressä!” huudahtaa Mikko Nieminen.

”Onko kesällä ihanaa uida meressä?” kysyy Mikko Nieminen.

Referoiminen

-          Referoiminen eli omin sanoin selittäminen on tyypillisempi tapa käyttää lähdettä

-          Referoitaessa on mahdollista tiivistää lähteen sisältöä siten, että epäolennaisia seikkoja ei tule mukaan

Mikko Niemisen mukaan kesällä on ihanaa uida meressä.

Mikko Nieminen sanoo, että kesällä on ihanaa uida meressä.