Sotasensuuri ja vaaran vuosien kirjapoistot Suomessa

-          Suhde Neuvostoliittoon muuttui heinäkuussa 1941, heti sodan alettua

-          Mannerheimin aloitteesta virallinen sensuuri rajoitti Neuvostoliiton halventamista radiossa ja lehdistössä: annettiin ohjeeksi välttää ylimielisyyttä ja tarpeetonta ryssittelyä

-          Jatkosodassa kaikki käsikirjoitukset oli alistettu sensuurille: sensorit merkitsivät vaadittavat poistot ja löivät hyväksymisen merkiksi joka sivulle leiman.

-          Kriittinen kirjailijakunta, kiilalaiset Elvi Sinervo, Arvo Turtiainen, Jarno Pennanen ja Raoul Palmgren istuivat vankilassa, samoin Hella Wuolijoki. Sotien aikana pantiin turvasäilöön lähes 1000 henkilöä.

-          Itsesensuuri: Sodan jälkeen (valvontakomission määräyksestä ja oikeusministeriön aloitteesta) poistettiin vuosina 1944–1946 kirjakaupoista ja kirjastoista ”poliittisesti arveluttava kirjallisuus” 

-          Kirjakaupoille annettiin täsmälliset luettelot poistettavista teoksista (lähes 300 kirjanimikettä)

-          Kirjastoille lähetettiin (Valtion kirjastotoimistosta) 1944 kiertokirje yleismerkinnällä ”ei julkisuuteen”, ja tässä kirjeessä kehotettiin panemaan yleisön saatavilta syrjään teoksia, ”jotta ei vahingoitettaisi Suomen ja Neuvostoliiton keskeisiä suhteita”. Tällaisia kirjanimikkeitä oli 1600, määrällisesti teoksia poistettiin 20 000.

-          Kirjastoille ei annettu täsmällisiä ohjeita teosten poistamisesta, joten käytäntö vaihteli. Joitain yleislinjoja kuitenkin oli: selkeästi propagandistinen tai kansallissosialismia ihannoiva kirjallisuus poistettiin useimmista kirjastoista.

-          Joissain tapauksissa poistetut teokset sijoitettiin poliisin suojiin, joissain tapauksissa kirjastojen omiin varastoihin, ns. myrkkykaappeihin. ”Valvontakomission edustajat seurasivat aktiivisesti poistotoimia. 1945 valvontakomission viranomaiset löysivät Raumalta poistettuja kirjoja lukitsemattomasta kaapista. Opetusministeriö ja Valtion kirjastotoimisto antoivat uudet määräykset kirjojen säilyttämisestä. Ne oli pantava poliisiviranomaisten sinetöimiin paketteihin, joissa ne säilyivätkin 1950-luvun lopulle saakka.”

-          1958 kunnat saivat opetusministeriöltä luvan palauttaa poistetut kirjat kirjastoihin, mutta ministeriön ohjeessa pidettiin suotavana, että naapuruussuhteita loukkaava kirjallisuus jätettäisiin vain tutkijoiden käyttöön, toisin sanoen kirjastojen varastoihin

-          Kouluista poistettiin (1944) joukko oppikirjoja ja jäljelle jääneisiin tehtiin muutoksia: ”Toimikunta tarkisti yksityiskohtaisesti kymmenien oppikirjojen poistettavia tai oikaistavia kohtia. Koska uusia kirjoja ei ehditty painaa, oppilaat sensuroivat itse yliviivaamalla sopimattomat kohdat, repivät lehtiä tai liimasivat niitä umpeen, ja tutustuivat samalla hyvin aiheeseen.”

Kirjastoista poistettuja teoksia (Top 10):

Adolf Hitler: Taisteluni

Kirsti Huurre: Sirpin ja moukarin alla

Erkki Palolampi: Kollaa kestää

Mika Waltari: Neuvostovakoilun varjossa

Aleksandra Rahmanova: Avioelämää punaisessa myrskyssä

Aleksandra Rahmanova: Ylioppilaita, rakkautta, kuolemaa

Aleksandra Rahmanova: Uusien ihmisten tehdas

Onttoni Miihkali: Raatteen tiellä

Viljo Saraja: Lunastettu maa

Hjalmar Siilasvuo: Suomussalmen taistelut

Lähde: Suomen kirjallisuushistoria 3. Rintamakirjeistä tietoverkkoihin. Toim. Pertti Lassila. SKS 1999.